Kisat onnellisesti ohi. Aamusella kisapaikalla seitsemältä ja illalla varttia vaille kahdeksan kohti kotia.

Ensimmäinen agilityrata vaikutti aika vaikealta tutustumisen jälkeen. A:lle mentiin hankalassa kulmassa u-putken ollessa vielä A:n alla härkkinä ja kepeillekin tultiin suorasta putkesta täyttä vauhtia. Ei kai se auttanut kuin lähteä kokeilemaan. Yllättäen Kerttu oli suloinen oma itsensä. Se kulki mukana ja eteni juuri niin kuin oletankin sen tekevän. Itselläkin oli tosi hyvä kisafiilis ja kerrankin oli sellaista tekemisen meininkiä. Niinhän siinä sitten kävi, että teimme hienoa nollarataa täydellisillä kontaktisuorituksella, kunnes jäljellä oli enää tiukka kurvi viimeiselle esteelle suorasta putkesta... Mitä tekee Kerttu. Kääntyy aivan päinvastaiseen suuntaan ja minun näkökulmasta suuntaa vieressä ollesseen putkeen. Myöhemmin kuulin, että se olikin kiertänyt putken, eikä mennyt sinne, mutta peli oli joka tapauksessa jo menetetty. Ei harmita. Kontakteihin olen joka tapauksessa enemmän kuin tyytyväinen. Nyt tein niin kuin aina treeneissä, eli juoksin reilusti ohi kontakteista. Sinnehän se Kee loksahti etutassut maahan ja peppu kontaktille ja lähti liikkeelle vasta luvan saatuaan!! Ei puhettakaan mistään Kemissä nähdyistä kaaottisista puomisuorituksista!

Toinen rata olikin sitten hyppyrata. Vierekkäin kaksi suoraa putkea ja putkesta kahteen eri otteeseen tosi tiukka esteelle kierrätys.  Fiilis hieman latistui ensimmäisen radan jälkeen ja asenne olikin sitten ihan sama, mitä tulee. Lähtövuoroa odotellessa pirulaiset soittivat vielä Tiktakin Heilutaan biisiä (lue Kemin matkakertomus) ja tiedä sitten oliko sen ansiota, mutta heti kun olin kutsunut Kertun ensimmäisen esteen yli olin aika varma, että hyvin tässä taitaa käydä. Minun pieneksi onnekseni Kerttu lensi kyljelleen tiukassa kurvissa putkeen, joten pääsin varastamaan tilanteesta ja kerkesin ohjaamaan Keetä tiukkaan kurviin. Okseristakin päästiin yli ilman ongelmaa ja kepeillekin neiti kääntyi nätisti. Sitten olikin vuorossa hyppyhässäkkä, kolme estettä suoraan ja kääntö oikealle. Tässä kohtaa Kerttu halusi jatkaa vielä neljännenkin esteen suoraan ja taas sain käyttää äänijänteitäni neidin kääntämiseen. Hilkulle meni, mutta kääntyihän se! Sitten vielä suorasta putkesta tiukka mutka ja kaksi viimeistä hyppyä. Se oli siinä! NOLLA! Ja vielä parempaa: VOITTONOLLA!

Vaikka tuplanollaa ei tullutkaan, jäi kisoista kuitenkin hyvä fiilis. Kerttu toimi ja oli oma itsensä. Tuollainen kun se olisi aina...  Seuraavana olisi Lappeenrannan kisat kolmen viikon päästä. Se lienee taas sitten toinen tarina...