Neon ja Kertun ihmeellinen elämä

ja meno sen mukaista. Pikkuiset ovat löytäneet jalkojen käytön jalon taidon joten pentulaatikko laajentui aidatulla lisäsiivellä. :) Haukkua ja murinaa treenataan kovasti ja keskinäinen leikkiminenkin on jo aloitettu. Myös äitiä yritetään tuuppia tassuilla ja purra milloin mistäkin. Hampaat alkaa jo tuntua ikenien läpi ja ensimmäiset matolääkkeetkin on jo syöty. Painot nousee kaikilla hienosti ja muutenkin pennut ovat jo aika tasoissa kehityksessä. Luonteet alkaa tulla esiin ja aikamoisia eroja on pentujen kesken. Poppana on rauhallinen tuumailija, kun taas Pipana kiukustaa todella helposti. Papunen hääsää omiaan eikä tunnu hetkahtavan oikein mistään. Se on tehnyt jo tuttavuutta iskän kanssa aidan läpi, kun muut ovat pysytelleet Neosta etäällä. Kerttu ei vielä laske Neoa kunnolla pentuihin tutustumaan, joten pennut ovat vielä olleet omassa aitauksessaan. Luultavasti ei mene kauaa, kun pennut jo pääsevät koko kämppään temmeltämään Neonkin iloksi (vai riesaksi.. ;) )

Parin viikon päästä on onneksi edessä muutto reilusti isompaan kämppään, jossa koirilla on oma huone käytössä. Siellä saavat pennut viettää viimeiset viikkonsa ennen maailmalle lähtöä. Papuselle on jo tiedossa koti, mutta Pipana ja Poppana vielä odottavat sitä omaa emäntää tai isäntää.

Pipana haastaa äitiä leikkiin!

3 viikkoa täynnä

Pennut kasvaa kovasti, silmät on jo kaikilla auki ja jaloilleenkin ne jo yrittää. Muutamia horjuvia askeleita on jo nähty.

Papunen oli viikon antibioottikuurilla, koska se rupesi rohisemaan. Nyt kuuri on jo ohi ja kaikki on hyvin. Tällä viikolla tarjoillaan ensimmäiset matolääkkeet lapsille. Saas nähdä, kuinka se onnistuu...

Ja kasvetaan hirveetä kyytiä. Pieninkin painaa jo yli 300g ja motoriikka alkaa toimia. Pesässä möngitään hirveää kyytiä ja ensimmäinen on jo tapaillut etujaloilla seisomista. Luonteitakin alkaa jo hahmottaa. Papunen on kauhea kiukuttelemaan, Pipana on äipän tyttö ja Papunen on lahjakas liikunnassa, se on jo punkenut etutassuilleen.

Tehotytöt kuvin syntymäjärjestyksessä

Pipana

Papunen

Poppana

Ja kaikki yhes koos!

Kaikki ovat nostaneet painoja hyvin ja Kerttu hoitaa vauvoja erinomaisesti. Papuselta tuli yksi ilta maitoa nenästä ja minä olin aivan varma, että se kuolee samantien.  Soittokierros kuitenkin paljasti, että hätää ei ole, jos se vaan syö ja pysyy tissillä ja paino nousee. Ja sehän syö! Papusella tuntuu hännässä myös pieni mutka, mutta eipä tuo tunnu tahtia haittaavaan. Kaikki mönkii hirveää ralllia pesää ympäri ja yksi on jo kuikkinut laitojen yli...

Eilen torstaina heräsin mennäkseni kahdeksalle kouluun ja mittasin Kertun lämmöt ennen lähtöä. Mittari näytti 37,3, joten ajattelin, että kerkeän hyvin käymään aamupäivän koulussa, kerran lämmöt eivät ole vielä tipahtaneet kunnolla ja Kerttukin näytti rauhalliselle.

Palailin koulusta ennen puolta päivää ja vastassa oli enemmän ja vähemmän rauhallinen Kerttu, jonka lämmöt näyttivät edelleen 37,3... Tärinästä ja läähätyksestä kuitenkin päättelin synnytyksen pikkuhiljaa käynnistyvän. Ja niinhän siinä kävi, että illan mittaan Kepa kävi entistä levottomammaksi ja se yritti jopa tehdä pesää eteiseen kenkien päälle.

Illalla alkoi tuntua jo epätoivoisella, että ei ne synny ikinä.. Mitään ei tuntunut tapahtuvan. Kerttu vain tärisi ja läähätti pesässään. Itse torkuin olohuoneen lattialla pesän vieressä ja lopulta vähän vaille kolme yöllä havahduin siihen, että vedet olivat menneet. Siitä tunti ja ensimmäinen pentu oli maailmassa. Oli ehkä elämäni pisin tunti..

Ensimmäisenä syntyi pikkuinen narttu Pipana, jolla oli painoa 110g.

Tuntia myöhemmin maailmaan putkahti toinen narttu Papunen, joka oli edellistä selkeästi isompi. Painoa 130g.

Lähes tunti edellisestä syntyi taas tyttö Poppana, jolla painoa 150g. Edelliseen verrattuna ovat kuitenkin hyvin saman kokoisia. Molemmat selkeästi isompia kuin Pipana.

Viimeisenä, lähes kaksi tuntia myöhemmin syntyi vielä kuollut uros. Pentu oli täysin kehittynyt ja käsituntumalla isoin pennuista. Se ei kuitenkaan vironnut nuolemisesta huolimatta ja lopulta suolet tulivat esiin navan kohdalta. Pienestä pojasta ei ollut eläjäksi.

Tytöt voivat kuitenkin onneksi hyvin ja Kerttu hoitaa niitä ahkerasti. 24 tunnin valvominen alkaa pikkuhiljaa viedä voimia emännästä, mutta eiköhän tähän pentuarkeen totu. Onneksi on viikonloppu!

Vasemmalla Poppana, vieressä Papunen ja alla Pipana.

Urakka ohi. Nyt voi mammakin rentoutua.

Pennuista voi tiedustella sähköpostilla hanna.jaakkonen(a)gmail.com